Vanhemmillani oli saunamökki järven rannalla syrjäisen soratien päässä. Menimme sinne joskus kesäiltaisin saunomaan. Kun vanhempani pääsivät työn äärestä, niin tehtiin eväät ja otettiiin isoissa kanistereissa vettä mukaan, sillä mökillä ei ollut sähköjä tai vesijohtoa.
Autossa matkustettiin tiiviisti kamppeiden ja kanisterien kanssa keinuvaa soratietä pitkin. Perillä avautui upea näkymä siitä mökistä.
Isä meni lämmittämään saunaa. Sain katsella vierestä ja kun vähän kasvoin, niin itse lämmitin saunan. Laitettiin vedet valmiiksi ja odotettiin, että pääsisi saunaan ja sieltä uimaan. Ja kun aurinko oli jo melkein laskenut ja hämärä laskeutui, niin sitten taas kaikki pakattiin auton kyytiin ja lähdettiin takaisin kotiin. Sellaisia kiireettömiä saunailtoja muistelee pitkään.
”Täydellisissä löylyissä ajankulua ei edes huomaa”
VILLEN MIETTEITÄ LÖYLYISTÄ
Täydellisissä löylyissä aika katoaa jollain tavalla. Sillä, kauanko istut lauteilla, ei olekaan merkitystä. Pehmeissä löylyissä ja hyvässä seurassa jaksaa istua pidemmänkin aikaa, vaikka aivan hiljaa. Ajankululla ei ole väliä, eikä sitä edes huomaa. Soratie vanhempieni mökkisaunalle tuntui aina ikuisuudelta, mutta ne hetket olivat autuaita.